Kirjallisuusterapia tukee äitien jaksamista

“Antoisinta oli saada kosketusta vaikeisiin tunteisiini ja keskusteluseuraa.”

– Sanoja äitiydestä -ryhmän osallistuja

Äitiys on murroksessa. Hyvän äidin määritelmä on 2000-luvulla tiukentunut ja monimuotoistunut. Mediassa, myös somessa, esitetään äideille toinen toistaan ristiriitaisempia vaatimuksia ja odotuksia. Samalla moni on huolissaan siitä, ettemme me suomalaiset lisäänny tarpeeksi. Se lisää entisestään naisiin kohdistuvia paineita. 

Psykologi, psykoterapeutti Hannele Törrönen kirjoittaa äitiydestä osuvasti kirjassaan Vauvan kanssa vanhemmiksi (Kirjapaja 2015):  

Äitiys on kuuma ja kummallinen juttu. Se on meille yhtä aikaa itsestään selvä ja toisaalta aina mysteeri. Äitiys on mitä henkilökohtaisin kokemus, mutta samalla vahvasti oman yhteisön ja kulttuurin ja oman ajan raamittama.

Äitiys on iso asia, niin iso, että se ei oikein koskaan mahdu yhteen ajatukseen. Äitiys on idealisoitu, demonisoitu ja vähätelty.

Myös minulle äidiksi tuleminen vuonna 2009 oli suuri myllerrys. Olin vuosikausia pohtinut äidiksi tulemista ja äitinä olemista, mutta vasta lapseni syntymän jälkeen todella ymmärsin, miten äitiys ja siihen liittyvät ristiriitaiset roolit ja odotukset koettelevat naisen identiteettiä, hyvinvointia ja jopa mielenterveyttä. 

Äidit tarvitsevat tukea

Etenkin pienen lapsen äidin elämä on monesti tunteiden vuoristorataa, jonka mutkissa ja silmukoissa, nousuissa ja putouksissa vaihtelevat suuren rakkauden, hämmennyksen, ilon, pelon, ihastuksen, syyllisyyden ja vihankin tunteet. 

Äideille suunnattujen kirjallisuusterapeuttisten ryhmien tavoitteena onkin tarjota osallistujille mahdollisuus hengähdystaukoon, jonka aikana tutkitaan ja sanoitetaan äitiyteen liittyviä ajatuksia ja tunteita lukemalla, keskustelemalla ja kirjoittamalla, jaetaan niitä toisten äitien kanssa ja opitaan tunnistamaan, mistä etenkin kielteiset ajatukset ja tunteet kumpuavat.

Haluan auttaa osallistujia löytämään omat vahvuutensa naisina ja äiteinä ja saamaan uusia ajatuksia ja oivalluksia oman elämän tueksi. 

Kirjallisuusterapia on vuorovaikutusta

Pohjaan ryhmiä suunnitellessani ja ohjatessani kirjallisuusterapian ajatuksiin, joihin voit tutustua täällä. Yhdysvaltalaisen sosiaalityöntekijän ja kirjallisuusterapeutin Sherry Reiterin tavoin uskon vahvasti siihen, että vihan, pelon, kivun ja hämmennyksen tunteiden yläpuolelle voi parhaiten nousta, kun ensin tunnistaa tunteensa, sitten ulkoistaa ne paperille ja lopulta tarkastelee niitä eri näkökulmista. 

Ryhmissäni ja kirjallisuusterapiassa yleensä tärkeää on myös vuorovaikutus ohjaajan, ryhmän jäsenten ja tekstin kesken. Vaikka lukeminen ja kirjoittaminen voi jo sinällään olla hoitavaa, kirjallisuusterapiaan liittyy aina myös lukemisen ja kirjoittamisen synnyttämien tunteiden ja ajatusten käsittely keskustelemalla. Henkilökohtainen reaktio tekstiin on tärkeä, mutta keskustelu ohjaajan ja muiden ryhmäläisten kanssa voi nostaa ymmärryksen aivan uudelle tasolle. 

Huolet pienenevät jakamalla

Ryhmien teemat vaihtelevat osallistujien toiveiden ja tarpeiden mukaan, mutta tavallisia ovat omaan itseen ja naiseuteen tutustuminen, äidin roolit ja identiteetti, odotusaikaan ja synnytykseen liittyvät toiveet, pelot ja muistot, äitisuhde ja sukupolvien ketju, äitiyteen liittyvät huolet ja pelot, riittävän hyvä äitiys sekä äitiyden ilot ja toiveet. 

Etenkin paljon kotioloissa aikaa viettäville pienten lasten äideille jo pelkästään oma aika aikuisseurassa voi olla terapeuttista. Taina Laane kirjoittaa mainiossa Äidinhoitokirjassaan (Kirjapaja 2019), että monet maailman tärkeimmistä asioista – perhe niistä yhtenä – ovat sellaisia, ettei niihin liittyviä huolia ja haasteita voi ratkaista yksin, omiin ajatuksiinsa käpertymällä. Paljon pidemmälle pääsee, kun pyytää rohkeasti apua, keskustelee murheistaan toisten kanssa, kuuntelee heidän ajatuksiaan ja poimii niistä uusia näkökulmia. Äitienkään ei tarvitse kantaa kaikkea omassa sylissään. 

Paskat mutsit ja rakkaat kehot

Yksi keskeisistä työvälineistäni äitiryhmissä on kollegani Annamari Ylianttilan kirja Äidit ja kirjoittamisen ilo (Viisas Elämä 2016). Esimerkiksi riittävän hyvän äitiyden pohtimiseen sopii oivallisesti Ylianttilan kehittelemä Paskamutsi-harjoitus, jossa ensin puretaan paperille kaikki omat epäonnistumiset ja epävarmuudet, suorituspaineet ja odotukset ja sitten kirjoitetaan "Tarpeeksi hyvän äidin manifesti", jossa puolustetaan jokaisen äidin oikeutta olla oma itsensä.

Toisenlaisiin tunnelmiin taas vie Ylianttilan Kirje keholleni -harjoitus, joka kutsuu kuuntelemaan omaa kehoa, pohtimaan sen aikaansaannoksia ja katselemaan itseään armollisin silmin. Tämä harjoitus yleensä herkistää kaikki osallistujat. Se on hyvä esimerkki siitä, mikä merkitys hyväksyvällä katseella ja kosketuksella on, suuntautuupa se sitten itseen tai toisiin.

Äitimyytti ja pelot

Kirjoitamme ja keskustelemme usein myös äitimyytistä ja omasta äitisuhteesta sekä äitiyteen liittyvistä huolista ja peloista. Tämä katkelma Anna-Leena Härkösen omaelämäkerrallisesta teoksesta Heikosti positiivinen (Otava 2003) kuvaa osuvasti ensimmäisen lapsensa synnyttäneen naisen monenlaisia pelkoja ja herättää vilkasta keskustelua. 

Ajomatka kotiin. Yritän puhua lapselle rauhoittavasti.

– Kaikki on hyvin pieni, minä kuiskailen takapenkiltä, enemmän itselleni kuin sille. Se nuokkuu autoistuimen uumenissa eikä näytä lainkaan hermostuneelta.

– Kyllä kaikki järjestyy, minä yritän vakuutella Ollille. – On se nyt kumma jos me ei pystytä yhtä lasta pitämään viikonlopun yli hengissä!

Mitä valhetta ja teeskentelyä. Juuri siihenhän me emme pysty.

Pelot ylipäänsä ovat tärkeä ja hedelmällinen teema. Hannele Törrönen nostaa kirjassaan esiin, että vauvan herättämästä pelosta puhutaan aivan liian vähän, kun ottaa huomioon, miten lamaannuttavaa ja ahdistavaa se on. Usein pelko myös pakenee sanoja, minkä vuoksi tarvitaan muita aikuisia pelkojen nimeämiseen ja kesyttämiseen. Itse lisäisin, että pelkojen tunnistamisessa ja käsittelyssä on hyödyllistä käyttää myös tekstejä, sillä omia ongelmia ja tunteita on helpompi lähestyä kirjoitettujen tekstien välityksellä kuin suoraan.

Katso myös video, jossa juttelen ensimmäiseen äitiryhmääni osallistuneen Pauliinan kanssa!

Kirjoitus perustuu alun perin Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n Kirjallisuusterapia 1/2020 -lehdessä julkaistuun artikkeliin.

Lähteet

Härkönen, Anna-Leena (2003) Heikosti positiivinen. Helsinki: Otava. 

Laane, Taina (2019) Äidinhoitokirja: Leppoisamman arjen aakkoset. Helsinki: Kirjapaja.

McCarty Hynes, Arlene & Hynes-Berry, Mary (2012) Biblio/Poetry Therapy. The Interactive Process: A Handbook. Third edition. St. Cloud: North Star Press.

Reiter, Sherry (2009) The Ten Principles of Transformative Writing. Teoksessa Reiter, S. et al. Writing Away the Demons: Stories of Creative Coping Through Transformative Writing. St. Cloud: North Star Press of St. Cloud, 1–17.

Törrönen, Hannele (2015) Vauvan kanssa vanhemmiksi: Selviytymisen ja ilon kirja. Helsinki: Kirjapaja.

Ylianttila, Annamari (2016) Äidit ja kirjoittamisen ilo: Opas leikkivään kirjoittamiseen. Helsinki: Viisas Elämä.